Hickey-klassikko 1974: Hämmentävää romanttiikkaa ja punaista passion kukkivat!

“Hickey,” ohjaajana Don Weis, on vuoden 1974 amerikkalais-italialainen romanttinen komedia, joka on varsin tavaton. Elokuva kietoutuu nuoren naisen seikkailuihin ja romantiikkaan, joka kulminoituu yhteen erikoiseen tapaukseen: nuori mies “piirtää” hänelle kissanmerkin otsaansa! Juuri tämä yksityiskohta tekee “Hickeystä” muistettavan ja hieman hämmentävänkin.

Elokuva seuraa Hollyä (Janet Leigh), naista keski-iässä, joka on jo kokenut rakkautta, avioliittoa ja sitä seurannutta pettymystä. Hän yrittää löytää uutta alkua ja mieluisaa seuraa Los Angelesin aurinkoisen taivasalla. Hänen ekskurssionsaan kaupunkiin osuu kohdalle tuo mies (joukkoon kuuluu mm. Robert “Buck” Jones), joka on ehkä hieman epätavallinen, mutta silti viehättävä.

Tarina etenee Hollyä ja miehen vahvistuvassa suhteessa, kunnes tämä erikoinen “kissanmerkki”-tapaus tulee kuvaan. Seuraavat tapahtumat ovat yhtä oudot kuin hauskat, täynnä käänteitä ja seikkailuja.

Näyttelijät ja hahmot: Yleistä ihmeellisyyttä!

“Hickeyssä” nähdään useita tunnettuja näyttelijöitä. Janet Leigh, Hitchcockin klassikon “Psykoosin” (1960) tähti, tuo Holly-hahmoonsa kokemusta ja karismaattisuutta. Robert Jones, nuorempi mies roolillaan, tuo eloisan dynamiikan tarinaan.

Vaikka “Hickey” ei ole varsinainen Oscar-ehdokas, näyttelijöiden suoritus on heittäytyvä ja hauska.

Teemat: Seksuaalisuuden ja identiteetin rajamailla?

“Hickey” tarkastelee monia teemoja, joita voisi tulkita eri tavoilla. Yksi keskeinen teema on seksuaalisuuden ilmaisu ja sen sosiaalinen hyväksyminen. Elokuvan “kissanmerkki”-motiivi on erikoinen ja ehkä hieman ristiriitainen tapa kuvata romanttista vetoa.

Toinen teema on identiteetin etsintä: Holly yrittää löytää paikkansa maailmassa ja selvittää, mitä hän haluaa elämältään. Hänen seikkailunsa Los Angelesissa ovat metafori tälle prosessille.

Tuotantoarvot: “Hickey” oli “kissanmerkin” teossa!

Elokuva kuvattiin Los Angelesissa vuonna 1973 ja julkaistiin Yhdysvalloissa seuraavana vuonna. Musiikki on tyypillistä 1970-luvun komediaa, iloista ja rytmikästä.

“Hickey”-elokuvan visuaalinen ilme on hieman vanhahtava, mutta se sopii elokuvan aikakauteen.

Yhteenveto: “Hickey” - unohdettu helmi vai pikemminkin hämmentävä oikku?

“Hickey” on epätyypillinen ja ehkä hieman ristiriitainen komedia, joka jättää katsojalle monia kysymyksiä. Se ei ole klassikko tai varsinainen mestariteos, mutta se on varmasti unohdettu helmi niille, jotka ovat kiinnostuneita 1970-luvun elokuvasta ja haluavat nähdä jotain hieman erilaista.

Onko “Hickey” täydellinen? Ei ehkä, mutta se on ainakin mieleenpainuva!